keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

lukemista sateisiksi kesäpäiviksi

Suomen kesä ei ole viime päivinä oikein näyttänyt parastaan, eikä parempaa taida olla ihan lähiaikoina luvassa. Kaiken harmauden ja sateen keskellä on siis oikein hyvä aika kaivautua sohvannurkkaan teekupin ja hyvän kirjan kanssa. Mulle on kevään ja alkukesän aikana kertynyt vino pino kiinnostavaa lukemista, mutta vasta pääsykokeen jälkeen olen ehtinyt alkaa kahlata kasan kirjoja läpi. Muutama on jo paljastunut uusiksi suosikkikirjoiksi ja osa odottaa vielä lukuvuoroaan!

IMG_1964a

Suzanne Collinsin The Hunger Games eli Nälkäpeli-trilogian ensimmäinen osa on lainassa kaverilta. Lainasin sen jo joskus pari vuotta sitten kirjastosta, mutten yksinkertaisesti päässyt paria ensimmäistä sivua pidemmälle ja luovutin. Näin jälkikäteen ajateltuna en ymmärrä miksi, sillä uuden yrityksen myötä rakastuin kirjaan heti ensisivuilta lähtien. Osasyy lienee kirjasta tehty elokuva, jonka kävin katsomassa pari kuukautta sitten, ja aiemmin vähän turhan epämääräiseltä tuntunut idea selkeni leffan myötä. Olin leimannut Nälkäpelin oudoksi fantasiajutuksi, mikä myös osittain vähensi kiinnostusta ensimmäisellä yrityksellä – oi, kuinka väärässä olinkaan. Yleensä olen henkeen ja vereen "ensin kirjat, sitten elokuva" -ihminen, mutta ainakin tällä kertaa homma toimi varsin hyvin näinkin päin. Luin trilogian ensimmäisen osan parissa päivässä pääsykoereissulla, ja nyt odotan saavani kaverilta seuraavankin osan!

In a dark vision of the near future, twelve boys and twelve girls are forced to appear in a live TV show called the Hunger Games. There is only one rule: kill or be killed.

When sixteen-year-old Katniss Everdeen steps forward to take her sister's place in the games, she sees it as a death sentence. But Katniss has been close to death before. For her, survival is second nature.

IMG_1947a
IMG_1976a

Kirjapinon toinen loppuun asti luettu kirja on Mika Waltarin Ihmeellinen Joosef, josta kaveri vinkkasi, kun kysyin suosituksia sopivan kevyeksi kesälukemiseksi. Tunnustan heti alkuun, että mulla on pahimmanlaatuisia ennakkoluuloja Waltarin teoksia kohtaan, ja Sinuhe Egyptiläinen onkin henkilökohtaisen kaikkien aikojen karmivimmat klassikot -listani kärkipäässä yhdessä Anna Kareninan kanssa. Aika hyvin, kun ottaa huomioon, etten ole koskaan lukenut sivuakaan kummastakaan. Ihmeellinen Joosef karisti tehokkaasti kaikki ennakkoluulot Waltaria kohtaan, vaikkei se olekaan kirjailijalle kaikkein tyypillisintä tekstiä. Jotain kirjan ja sen kohderyhmän erilaisuudesta muihin Waltarin teoksiin verrattuna kertoo se, että Ihmeellinen Joosef on julkaistu vuonna 1938 salanimellä M. Ritvala.

On kevät. Neiti ylioppilas Karin Lauraeus kulkee Esplanadia vastatuuleen hame lepattaen. Hän kihisee suuttumuksesta. Sen kohteena ovat miehet ja miesten petollisuus. Majuri, josta hän on kuvitellut löytäneensä turvallisen olkapään, on paljastunut pelkäksi isäpapan rahojen havittelijaksi.

Vasta avatussa kesäravintolassa istuvat Karinin muodikkaat ystävät juoruamassa tyhjänpäiväisiä. Neitosen katse harhaantuu viereisiin pöytiin.... Ensin hän huomaa silmälasit. Sitten haalistuneen, nuhruisen sadetakin, kuluneet kengät ja piipun. Tuo mies ei kuulu piireihin, Karin ehtii päätellä, kun häntä jo viedään...

Töölön perukoiden pakkilaatikoin sisustetusta poikamiesboksista alkaa seikkailu, jonka alati yllätyksellisenä oppaana toimii maisteri Joosef Huttunen – "lapsi, hullu, narri, petkuttaja ja maailman ihanin mies".

Ihmeellinen Joosef oli äärimmäisen suloinen kirja ja juuri sopivaa kesälukemista kaikille nostalgisia tyttökirjoja rakastaville. Plussaa Helsingin-reissuilta tutuista tapahtumapaikoista, äärimmäisen sivistyneestä olosta, jonka Waltarin lukeminen saa aikaan sekä ainakin tälläista psykanlukijaa viihdyttävistä viittauksista erilaisiin psykologisiin tutkimuksiin ja teorioihin. Täydellisen kesäfiiliksen takia aion ottaa Joosefin jokakesäiseksi vakioluettavaksi, mutta vielä ennen ensi kesää taidan tarttua Sinuheen....

IMG_1969a

Nabokovin Lolita on ainoa venäläinen klassikko, josta koskaan olen ollut vähääkään kiinnostunut. Oikeastaan Lolitaa ei kai edes voi laskea venäläisten klassikoiden joukkoon, sillä Nabokov muutti parikymppisenä Yhdysvaltoihin, jonne kirja myös sijoittuu.  Yhtä kaikki, Lolita on ollut jo pari vuotta päänsisäisellä must read -listalla, ja lopulta nappasin sen kirjastosta mukaan. Ensimmäiset 150 sivua hujahtivat parissa päivässä, kun kirjaan jäi koukkuun, mutta sen jälkeen olenkin rämpinyt seuraavia viittäkymmentä sivua jo melkein kuukauden päivät. Osasyynä lienee se, Lolitan lukeminen vaatii keskittymiskykyä reilusti enemmän kuin suurin osa kirjoista. Nabokovin teksti on kaikessa monimutkaisuudessaan ja yksityiskohtaisuudessaan melko raskasta luettavaa, mutta ehkä juuri siksi sopii täydellisesti juuri tähän kirjaan. Lolita hämmentää, sillä sitä on luettava kahdella tasolla: Nabokov kirjoittaa pedofiili Humbert Humbertin vinoutuneesta näkökulmasta, joten tapahtumien objektiivinen tulkinta jää lukijan vastuulle.

Lolita, elämäni valo, kupeitteni tuli. Minun syntini, minun sieluni. Lo-li-ta: kolme kertaa kielen kärki hypähtää kitalaella ja koskettaa kolmannella hampaita. Lo. Lii. Ta.

Hän oli Lo, vain Lo, aamulla; pituus neljä jalkaa kymmenen tuumaa toisessa jalassa nilkkasukka. Hän oli Lola housuasussa. Hän oli Dolly koulssa. Hän oli Dolores pisteviivalla. Mutta minun sylissäni hän oli aina Lolita.

Anna Godbersenin Jazztyttö peilaa sijoittuu vuoden 1929 New Yorkiin, ja löytyi kirjaston romantiikkahyllystä, joten luvassa lienee glamourintäyteistä chick-litiä. Candace Bushnellin  Ensimmäinen kesä New Yorkissa taas sijoittuu 80-luvulle ja on Sinkkuelämää-kirjan prequel-sarjan toinen osa. Carrien, Samanthan, Mirandan ja Charlotten tutustumisesta kertova kirja kiinnostaa, mutta taidan suosiolla vaihtaa käännösversion englanninkieliseen, sillä suomennoksen kieli ei tunnu yhtä sujuvalta kuin Bushnellin alkuperäinen teksti. Kauimpaan kirjapinossa on roikkunut Coco Chanelin elämäkerta, jota en yksinkertaisesti ole saanut aloitettua. Ehkä vielä tämän kesän aikana...

2 kommenttia:

  1. Taisin itsellenikin löytää täältä jotai kesälukemista! :) Kirjasto kutsuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa, ei mennyt ihan hukkaan tämä megapostaus! :)

      Poista